Lentokentältä suuntasin kulkuni kohti Lontoon keskustaa. Saavuttuani Victorian asemalle ensimmäiseksi huomasin, että en ollut valinnut lentokentällä oikeata junalippua ja näin jouduin maksamaan eräälle herralle £5 lisää. Seuraava huomioni oli se, että Lontoo ei olekkaan mikään pieni ja selkeä metropoli. Varsinkaan jos olet jättänyt kartan kotiin, koska ystäväsi sanoi, että niitä saa ilmaiseksi joka ikiseltä metroasemalta. Noh, oikeassahan hän oli, mutta ensin pitäisi löytää metroasema.
Sen jälkeen, kun olin kävellyt erään metroaseman ohi epähuomiossa kolme kertaa, löysinkin metron ja seuraava este oli sitten Lontoon maanalainen.... Kyllähän siitäkin selvittiin, tosin vaihdoin linnuntietä 3.3 kilometrin matkalla noin seitsemän kertaa metroa, mutta se on sivuseikka. Lopulta kuitenkin olin päässyt Paddingtonin asemalle!
Asemalla kävin syömässä lounasta ja juomassa kahvia paikassa nimeltä Eat, joka osottautuikin loistavaksi lounaspaikaksi. Siellä vietinkin jonkin aikaa.
Tässä vaiheessa tulin kuitenkin siihen tulokseen etten halua viettää neljää jäljellä olevaa tuntia Paddingtonin asemalla. Lähdinkin tutkimaan muuta Lontoota. Noh, en ryhtynyt kuitenkaan kovin omaperäiseksi vaan valitsin kohteeksi turvallisen Westministerin kaupunginosan, jossa näksin parlamentitalon sekä tietenkin Big Benin. Tällä kertaa matka sujui huomattavasti paremmin metron kanssa. Sain jopa hankittua itselleni oyster cardin, joka helpotti matkustamistani Lontoossa. Huomasin tosin että iso matkalaukku ei ole välttämättä paras valinta ruuhkaisessa kaupunkiin. Parlamentitalonympäristö oli oikea turistirysä, mutta The Palace of Westminster oli kyllä ehdottomasti näkemisen arvoinen.
Palattuani takaisin Paddingtonin asemalle kävin ostamassa adapterin, koska olin unohtanut pakata omani mukaan. Lisäksi kävin vielä hakemassa kahvin, koska aikainen herätys alkoi jo tuntua. Tämän kaiken jälkeen alkoi olla aika nousta junaan. Onneksi olin ostanut lippuni etukäteen, koska junaan ei saanut enää ostettua lippuja. Junassa harhauduin ensimmäiseen luokkaan ja onnistuin kaatamaan puolet kahvista syliini, mutta luokan ja housujen vaihtamisen jälkeen matka sujuikin mukavasti! Exeterin St Davidsin asemalle päästyäni otin taksin, joka vei minut isäntäperheeni luokse. Josta saatte kuulla lisää seuraavassa postauksessani!
PS: En saanut vieläkään kuvia laitettua eli pahasti näyttää siltä, että tästä tulee kuvaton blogi. :(
